Naistenpäivä

Ja naiseudesta oon saanut kärsiä viime päivät.

Koko viikko on ollut naiseuden tuskaa, josta saa kärsiä joka kuukausi. Tai mun kohdalla kolmen kuukauden välein. Eikö riitä että kivut on aivan hirveät, mut että nää hormoonit saa mut ahmimaan kaksin käsin kaiken mitä vastaan tulee? 3 päivää silmitöntä syömistä, vatsaa kiristää, oksettaa, en saa oksentaa, lisää ruokaa, lisää kaikkea. Mä en voi hillitä sitä, en millään. Itken kauppakeskuksen vessassa ja hoen etten syö enää, en syö ja illalla käyn mäkkärissä, kotiin ostan vielä pikkupitsoja ja jäätelöä. Ahdistaa. Painoa tullut lisää 2kg. Onhan ne vaan nesteitä?

 

Siksi jostain syystä olen salaa tyytyväinen, että tänään kotiin tullessani juoksin vessaan ja oksennus lensi paineella vessanpöntöön. Juon vettä, otan särkylääkkeen ja syön omenan. Päätä kivistää.

10 minuuttia ja makaan jälleen vessan lattialla palellen. Mahatauti, koska mulla on edes viimeksi ollut sellainen? Viimeksi laihduin 3 päivässä 5 kiloa, olikohan vuosi 2008. Se vähä minkä sain kurkusta alas tuli hetkessä ylös. Rappusten käveleminen oli suurta tuskaa, tuskin pysyin pystyssä.

 

Laitan telkkarin päälle ja kääriydyn sohvalle vilttiin. Herään ja kello on lähes kymmenen, Voice of Finland loppuu ja kampean itseni ylös.

 

Sain tänään ensimmäisen tatuointini. Sattui ehkä enemmän kun odotin, mutta kestin yllättävän hyvin, mun kipukynnys ei ole mikään korkea. Tässä lopputulos: (värit siihen hankin myöhemmin, eikä ole jäämässä ainoaksi leimaksi kivusta huolimatta)

 

Aamulla kävin myös salilla, huhkin ja puhkin ja menin kirjastoon odottelemaan että iskä tulee Tampereelta. Odotellessa luin kirjaa Siskonmakkarat - miltä syömishäiriö tuntuu. Se oli loistava. Käyn lainaamassa sen jos huomenna olen terveempi.
En ole koskaan väittänyt olevani sairas. En ole koskaan sanonut sitä ääneen, enkä sano. Koska en ole, en muiden silmissä. En ole edes hoikka, mahani on makkara ja kyljissäkin on ylimääräistä. Äiti aina toteaa miten pieni alaosa mulla on. Mulla on ollut aina aika kapeat jalat (musta ne tuntuu vain leveiltä...). Mutta ylävartalo on tuhti. Mahan lisäksi mulla on leveät hartiat ja ihan muodokas rintavarustus. Ne seikat tekee musta hirveän ison näköisen, vaikka mun kuuluisi olla pieni.
Mutta ei, olen liian terve ollakseni sairas. Ei mulla ole syömishäiriötä, mä en vaan hallitse aina syömistä..?
Mua väsyttää ja ajatukset harhailee.

 "Nälkäkramppi valkoisen keittiön lattialla ja vilu kesäpäivänä on erityisen puhdasta" -Siskonmakkarat - miltä syömishäiriö tuntuu.

Viikko ohi

taas. Hiihtolomaviikko siis ja nyt on jo perjantai. Enkä ole kirjottanut tällä viikolla yhtään.

Kerron päivästä tiistai 26.2:
Heräsin äitini luota, olin siellä yötä. Hän asuu lähempänä Helsinkiä joten ajattelin lähteä sieltä keikkailemaan. Meikkasin, laitoin hiukset, söin leivän. Kävin apteekissa ja tulin takaisin.
Litkin koko päivän vettä ja kahvia, jännitti. Äiti käski tehdä evästä mukaan. Paahdoin kaksi vaaleaa leipää, laitoin voita ja kinkkua. Paketoin leivät kauniisti folioon ja pieneen muovipussiin. Pussin heitin leipineen roskiin Pasilan asemalla.
Mulla oli hyvät paikat Hartwallilla, vaikka olikin katsomossa. The Killers oli ihan huippu. Parempi jopa livenä. Keikka oli ihan uskomaton, kaikki valotehosteet ja pyrotekniikat ja kimallesateet. Huusin ja lauloin ja pompin katsomossa enkä välittänyt vaikka joku olisi nauranut tai tuijottanut. Oivoi kun haluaisin takaisin <3

Keskiviikkona menin sitten poikaystävän luo:) Siellä olin 2 yötä ja tänään tulin kotiin. Eilen hänen äiti kauhisteli kun en syönyt kunnolla. Kysyi olenko raskaana. Varmaan näytänkin siltä. Tänään söin vain ruisleivän, 2 omenaa, ja pirtelön jossa: 1 purkki maitorahkaa, mustikkaa, mansikkaa ja vettä. Ei muuta.
Huomenna aion kokeilla wokkivihanneksia. Oon ollut lapsesta asti nirso. En oo koskaan syönyt kypsennettyjä vihanneksia, paitsi keitossa. Haluaisin, tiedän että ne on terveellisiä ja kevyitä ja saisin niistä vitamiineja. Syön enemmän marjoja ja hedelmiä kuin vihanneksia.
Nyt iltapalaksi pepsimaxia, jota ostin prismasta 4x2litran paketin, vain 5 euroa. Ja Voice of Finland->

Ehkä nukahdan pää sekaisin pölystä keijujen ja metsätähtien

Selkää pitkin kulkee väristyksiä ja sormia kylmää.

Putous on loppunut, sammutin telkkarin ja olen taas tässä pienessä yksinäisyydessäni.

Hiukseni olen sitonut ranskalaiselle letille, en ole suoristanut päiviin.

Annan niille armoa kuumalta raudalta jonka levyjen välissä ne ovat päivittäin, kuukausittain litistyneet suoriksi ja siisteiksi, luonnollisten ja epämääräisten laineitteni sijaan.

Sydän hakkaa omia rytmejään ja kurkussa polttelee edelleen mahahappojen jäljiltä.

Keitän vihreää mangoteetä ja se lämmittää hetken.

Haluaisin nukahtaa lämpöön peiton alla, mutta yksin on liian kylmä nukkua.

Menen huomenna metsästään uusia talvikenkiä.

Feikkiuggit ovat pohjista puhki kuluneet ja menettäneet muotonsa.

Tänään ei tapahtunut juuri mitään. Tulin kotiin kullan luota, olin kovasti lähdössä kokoajan kotoa kaupunkiin mutten jaksanut. Sitten kun sinne pääsin, kello oli 17.40 ja 20 minuuttia aikaa kierrellä ennenkuin kaupat sulkeutuivat. Ohi kulkevat ihmiset saivat minut tuntemaan itseni taas huonoksi, hirveäksi ja kuvottavaksi. Harkitsin lasillista tai muutamaa, mutta lähdin heti seuraavalla bussilla kotiin. Siitä asti olen istunut koneella, turruttanut aivoja tekstillä ja kuvilla. Voisin vain käpertyä sänkyyn ja toivoa että nukahtaisin samantien. Että aamu tulisi nopeasti, selviäisin hengissä niiltä möröiltä jotka mua vaani joka kadun kulmalla, ojissa ja kaupan hyllyjen takana. Että olisi jo seuraava ilta ja pelastaisit minut pimeältä taas, kietoisit käsivarret ympärille ja olisin elossa.

 

 

Happy BD to me!

19 paukahti tänään, enpä kummemmin juhlinut. Ostin makuunista ufoja ja turkinpippureita käveltyäni pari tuntia kaupungilla, kauppoja ja kirppareita kierrellen.
Vietin synttäreitä ennemminkin eilen poikaystäväni kanssa. Ostin meille herkkuja, sipsiä, suklaata, vanukasta ja pikkupizzoja. Nami ja yöks.
Sain häneltä aivan ihanan synttärilahjan: Pinkin apinapehmolelun, joka pitää käsissään banaania jossa lukee "I love you this much!". Olen sulaa vahaa♥ Nyt mulla on jotain mitä halailla jos miekkonen ei ole vieressä.
Maanantaina käväisin pitkästä aikaa Ideaparkissa. Mukaani tarttuivat:

 Galaxihousut H&M, 24,95e. Puhdasta rakkautta ♥

 Vaalea kauluspaita, H&M, 9,95

T-paita, New Yorker, 14,95?

Huomenna on taas hammaslääkäri :( sen jälkeen TOIVON mukaan ehdin junaan, käyn salilla ja iskällä, jos en, menen toisella ja käyn pelkästään iskällä. Ja illalla taas rakkaan kainaloon ♥
Ensi viikoksi on luvattu ihanaa säätä, plussaa, aurinkoa♥ Tämäkin päivä oli ihanan aurinkoinen, väsymys väisti hetkeksi vaikka ahdistus kalvasikin vähän väliä pääkoppaa.
Pyykkikone ilmoitti että se on pessyt vaatteeni, eli niitä ripustamaan ja sitten saan nukkua->

Hyvä torstai-ilta♥
+Antibioottikuurin lopetin, vaikka tämä päivä olis vielä pitänyt syödä
+Kävin ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen hölkkäämässä. Ja arvatkaa miten ylpeä olen! Hölkkäsin puoli tuntia PUTKEEN, en oo varmaan koskaan jaksanut niin kauan ilman taukoja, koska mulla on aivan surkea yleiskunto ollut tupakoinnin ja anemian takia. Tuli hyvä olo ja mieli!

Olin niin kauhean väsynyt kokoajan noitten antibioottien takia, vielä tänään aamullakin oli ihan toivoton olo. Masukin meni ihan sekaisin kun sen ei enää tarvinnut sulatella typeriä pillereitä.
Eilen en edes olisi jaksanut mennä kouluun, jäin kotiin ja vietin omaalomaa oman rakkaan kanssa. Illalla olo oli hämärä, päätä särki ja oksetti ja väsytti ihan hirveästi. Onneksi oli miekkonen vieressä pitämässä kiinni.

Tyhjentelin tuossa yks päivä vaatekaappiani _taas_ vaatteista joita en käytä. Uudet vaatteet olis tervetulleita, ehkä menen lähipäivinä kirppiskierrokselle.
Lauantaina olis tiedossa luokkakaverin synttärijuhlat, niihin löysin hihattoman kauluspaidan, joka on vaaleanpunainen ja läpikuultava, selän yläosassa mustaa pitsiä. Mutta tän huonon itsetuntoni alentamana en sittenkään uskalla laittaa sitä, ellen löydä alle sopivaa toppia.

Mutta nyt varpaita palelee ja on aika kattoa huomiset salkkarit, joten hyvää ystävänpäivää ja hyvää yötä ♥

Pelkkää pimeää

oravanpyörää

ja katu liukuu jalkojen alla

Maasta pulppuavaa ikiroutaa

huudan aurinkoa

kun luut eivät jaksa kalista

Täällä, taas..

Poistelin hieman vanhoja tekstejä kun tänne päätin eksyä. Mä oon kaivannut kovin kirjoittamista joten minne muuallekkaan avautuisin kun tänne.
Postaukset kesältä poistin, sen jälkeen, mitä mun elämässä onkaan tapahtunut:

Muutin siis toiseen omaan kämppään elokuussa. Tää on mukava, 46 neliömetrin yksiö, mutta vähän viileä on.
Samaisessa kuussa mulla alko työssäoppi. Vaihdoin paikasta toiseen, koska ensimmäinen repi mun voimia ja itsetuntoa aivan hirveesti.. Toinen paikka olikin sitten mukava, ja huomasin ettei musta ole varsinaiseks ravintolakokis, tykkään enemmän catering-puolesta.
Elokuussa vietin mahtavan viikonlopun töissä Weekend-festareilla Espoossa. Bäkkärillä hengailut, keikoista nautiskelut ja istuskelut yöllä maailmanpyörässä, se oli mahtavaa.
Normaali koulu jatkui lokakuussa. Sen jälkeen elämä onkin mennyt aika tasaisesti, ei taida olla mitään kertomisen arvosta. Meni joulut ja uudet vuodet.
Keskiviikkona mulla alkoi hammassärky.. Mulla oli ollut viime vuoden helmikuusta asti juurihoito kesken, ja tiesin että nyt se on aika hoitaa.. No, istuinkin siinä hammaslääkärin tuolissa 3 TUNTIA. Lääkäri otti röntgenit, ja kutsu huoneeseen avustajan lisäks 2 muuta lääkäriä katsomaan sitä. Sillon mun sydän alko hakkaan epätasasesti, niillä oli kauhistuneet ilmeet ja ne puhu lääkärikielellä mistä en ymmärtänyt mitään. Sitten ne selitti, että ensinäkään mun hammas ei ehkä oo enään pelastettavissa, ja toiseks: mulla on leukaluuhun levinnyt tulehdus. Jos olisin jättäny menemättä sinne hammaslääkäriin, poski olis parissa päivässä turvonnu ainakin tuplaksi, ja se tulehdus olis voinut levitä vaikka koko kehoon. Hoitakaa siis hampaanne!
Sain 2 eri antibiootit, "Nyt laitetaan kovat piippuun!" totes se hammaslääkäri. Tänä aamuna huomasin ensimmäiset haittavaikutukset: liikkuminen oli aamulla järkyttävän vaikeeta. Oli painava olo, pää oli sekasin kun mikä, eikä puhuminen meinannu onnistua. Mutta eipä sentään ole maksatulehdus tai anaflyktinen sokki eikä hallusinaatiot (myös kyseisen antibiootin haittavaikutuksia) päässyt yllättämään.

Edelleen seurustelen, ensi kuussa vuosi täynnä:) Ja synttäritkin on jo ovella, 19 paukkuu pian.
Tässä kuussa menen myös The Killersin keikalle!
Viime aikoina mieli on ollut aika maassa. Ehkä se on osasyy mikä pistää mut kirjottamaan. Mulla on välillä hirveen toivoton olo, itsetunto tuntuu romahtaneen taas vähän enemmän. Tuun alakuloiseks pienistä, turhistakin asioista, missä lie syy? Ehkä senkin löydän jossain vaiheessa.

Koitan ruveta kirjoitteleen tänne useamminkin, joku ihana anonyymikin oli jopa kysellyt että koska postailen taas.. vaikka tätä tuskin kukaan enää lukee kun oon pitänyt niin pitkiä taukoja :D