Ja naiseudesta oon saanut kärsiä viime päivät.
Koko viikko on ollut naiseuden tuskaa, josta saa kärsiä joka kuukausi. Tai mun kohdalla kolmen kuukauden välein. Eikö riitä että kivut on aivan hirveät, mut että nää hormoonit saa mut ahmimaan kaksin käsin kaiken mitä vastaan tulee? 3 päivää silmitöntä syömistä, vatsaa kiristää, oksettaa, en saa oksentaa, lisää ruokaa, lisää kaikkea. Mä en voi hillitä sitä, en millään. Itken kauppakeskuksen vessassa ja hoen etten syö enää, en syö ja illalla käyn mäkkärissä, kotiin ostan vielä pikkupitsoja ja jäätelöä. Ahdistaa. Painoa tullut lisää 2kg. Onhan ne vaan nesteitä?
Siksi jostain syystä olen salaa tyytyväinen, että tänään kotiin tullessani juoksin vessaan ja oksennus lensi paineella vessanpöntöön. Juon vettä, otan särkylääkkeen ja syön omenan. Päätä kivistää.
10 minuuttia ja makaan jälleen vessan lattialla palellen. Mahatauti, koska mulla on edes viimeksi ollut sellainen? Viimeksi laihduin 3 päivässä 5 kiloa, olikohan vuosi 2008. Se vähä minkä sain kurkusta alas tuli hetkessä ylös. Rappusten käveleminen oli suurta tuskaa, tuskin pysyin pystyssä.
Laitan telkkarin päälle ja kääriydyn sohvalle vilttiin. Herään ja kello on lähes kymmenen, Voice of Finland loppuu ja kampean itseni ylös.
Sain tänään ensimmäisen tatuointini. Sattui ehkä enemmän kun odotin, mutta kestin yllättävän hyvin, mun kipukynnys ei ole mikään korkea. Tässä lopputulos: (värit siihen hankin myöhemmin, eikä ole jäämässä ainoaksi leimaksi kivusta huolimatta)
Aamulla kävin myös salilla, huhkin ja puhkin ja menin kirjastoon odottelemaan että iskä tulee Tampereelta. Odotellessa luin kirjaa Siskonmakkarat - miltä syömishäiriö tuntuu. Se oli loistava. Käyn lainaamassa sen jos huomenna olen terveempi.
En ole koskaan väittänyt olevani sairas. En ole koskaan sanonut sitä ääneen, enkä sano. Koska en ole, en muiden silmissä. En ole edes hoikka, mahani on makkara ja kyljissäkin on ylimääräistä. Äiti aina toteaa miten pieni alaosa mulla on. Mulla on ollut aina aika kapeat jalat (musta ne tuntuu vain leveiltä...). Mutta ylävartalo on tuhti. Mahan lisäksi mulla on leveät hartiat ja ihan muodokas rintavarustus. Ne seikat tekee musta hirveän ison näköisen, vaikka mun kuuluisi olla pieni.
Mutta ei, olen liian terve ollakseni sairas. Ei mulla ole syömishäiriötä, mä en vaan hallitse aina syömistä..?
Mua väsyttää ja ajatukset harhailee.
"Nälkäkramppi valkoisen keittiön lattialla ja vilu kesäpäivänä on erityisen puhdasta" -Siskonmakkarat - miltä syömishäiriö tuntuu.
