Oonpa tosiaan hirveen edistyksellinen.. Uskalsin kyllä puhua tälle herralle kun muita oli läsnä, mutta oottakaa vaan kun oltiin kahestaan tupakilla.. Puristin kädet kylkiä vasten ja tuijottelin maahan enkä saanu sanaa suustani. Eipä sekään mitään keskustelua yrittänyt aloittaa että.. Ääääh. Mikä muhun on menny? Oon normaalisti vilkas, huutelen mitä sattuu ja tarvittaessa mulla on pokkaa, mutta nyt.. Blaah. Kaikki itseluottamus karisee silmänräpäyksessä kun ei oo muita ympärillä. En tiedä pelkäänkö kysyä, vai pelkäänkö mitä saan vastaukseks. Vaikka luulis jo viimesten puolen vuoden tapahtumien karaisseen mua sen verran, etten pelkääkään tulla torjutuks, mutta joku vaan mättää. Mun on pakko yrittää saada suuni auki huomenna..
Tänäänpä sitten muuten ihan mukava päivä, kelan tuet tuli eli vuokra lähti heti alta pois, ja sitten tuli shoppailtuakin. Löysin uudet farkut, nätin löysän paidan jossa on kaksi kotkaa ja Amerikan lippu, ja hukkuneen tuubiliinan tilalle uuden, mutta vähän eri materiaalia. Ah mitä materialismionnellisuutta.
Loppupäivän kököttelenkin sitte koneella ja oottelen Lissua kotiin. Huomisen suunnitelmissa reeniä♥
0 kommenttia:
Lähetä kommentti