Don't cry, say fuck and smile

Asiat muuttuu ja muuttuu. Mutta ehkä mä oon voiton puolella(?)
Ens viikolla joudun sossuun, I love being "ongelmalapsi". Mua uhkaillaan nuorisokodilla ja muulla paskalla, mutta mä potkin vaan eteenpäin. Pelkään tietty pahinta, pelkään ihan vitusti mutta pienet asiat saa mut uskoon että ehkä tää vielä loppuu hyvin. Vituttaa että tähän asiaan on sotkettu ihmisiä joille tää ei tosiaan edes kuulu, ei milläänlailla. No, jos tässä käy hyvin mun kannalta niin ehkä ne tajuaa olla sotkeutumatta toisten asioihin. Suurimman osan mielestä mä oon varmaan itsekäs paska, pilaan kuullema tulevaisuuteni, mutta toivoisin että ne muistaa että oon koko saatanan pienen elämäni aatellu yleensä vaan muitten parasta ja halunnu miellyttää, mutta mä en enää jaksa, ketään en enää kumarra. Munkin on aika valita välillä se mikä on mulle tärkeintä. Eli mun tulevaisuus. Jonka tosiaan kuullema pilaan jos jatkan kullan kanssa oloa. Onko se tulevaisuutensa pilaamista jos on löytänyt ihmisen, jota rakastaa yli kaiken ja joka rakastaa takasin, huolimatta omista vioista ja virheistä,
ihmisen, joka  haluaa aikuistua ja vanheta sun kanssas, perustaa perheen ja jakaa koko elämän. Ihmisen joka on uhrannu sun etees paljon, ja jonka eteen säkin oot uhrannu asioita. Jos se on tulevaisuuden pilaamista että haluaa elää normaalia elämää, niin kertokaa toki mulle mikä on parempi vaihtoehto.

All my life I've been good,

but now

Whoa, I'm thinking what the hell