Kaikki on vieläkin vähän sekavaa. Ehkä asiat meneee parempaan suuntaan, toivon mukaan. Oon viettäny kullan kanssa ihania päiviä, ollut onneni kukkuloilla mutta tänään taas pelännyt mahani kipeeks ja pään pökerryksiin. Sekin onneks vaan turhaan.. ehkä? Silti mua pelottaa, mitä on eessä kun avaan seuraavan oven, pahinta pelätessä koitan hankkia lisää aikaa ja hidastaa sen kulkua. Mä pelkään että putoan kohta, nyt kun alan taas päästä korkeammalle kun olin viikko sitten. Mä en tiedä mitä tapahtuu ja se pelottaa mua. Yhtenä päivänä pistin merkille asioita, koitin tallettaa kuvia muistiini niin hyvin kun vaan voin, koska pelkäsin menettäväni.
Mä en uskalla luottaa siihen mitä tulee, en uskalla toivoa parasta. Mä tiedän että jotain hajoaa vielä, jotain mun sisältä ja jotain muittenkin sisältä
0 kommenttia:
Lähetä kommentti