Huhtikuu on kuukausista julmin

Anteeks kaikki nää angstipostaukset.
Toivonkipinä syttyy ja sammuu, jokanen päivä on samanlainen; aamulla mä herään pelkoon, odotan päivää, illalla kaikki on hyvin ja mä tuudittaudun uneen rakkaan vieressä. Kaava toistuu ja mä pelkään ettei kohta enää toistukkaan oikein.
Pitänee lähtee takas töihin. Mutta yhen ilosen asian voisin ilmottaa; kesän aikana tulis frettivauva<3 Se nyt vähän piristää. Mutta jatkan nyt illan oottamista, pelkään huomista ja ylihuomista ja loppuelämää.