Mä seison ja katson merta. Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti. Ei merta voi vihata,ei sitä voi unohtaa. Ja silti...mua pelottaa. Mä tunnen, miten mua vedetään sameaan syvyyteen.
lauantai 7. tammikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä seison ja katson merta. Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti. Ei merta voi vihata,ei sitä voi unohtaa. Ja silti...mua pelottaa. Mä tunnen, miten mua vedetään sameaan syvyyteen.
Lähettänyt Annamonni klo 12.33
0 kommenttia:
Lähetä kommentti