I've been falling apart as long as I can remember

And I keep blushing red when I lie
That everything will be alright
I can not look you in the eyes
'Cause nothing's going to work out fine
Nothing's going to be alright
Nothing's going to work out fine
I can not look you in the eyes
'Cause nothing's going to work out fine
I would be your bad luck
I would be your bad luck charm

I used to drive you crazy, with good way, you said

Hyvää iltaa täältä sängyn syövereistä toivoo huonovointinen, 38-39 asteen kuumetta poteva pieni kalpea Ansku. Ärsyttäääää, haluisin kouluun huomenna ja ylihuomenna jne, mutta koska olen ihana ja aina kun oon kuumeessa, se kestää n. viikon. Eli perjantaita ootellessa.
Torstai olis sit valittu muuttopäivälle! Eilen kävin pakkailemassa muuttokamoja iskällä, sieltä ei 3 tunnin aikana kertyny kun vajaa 2 laatikollista tarpeellista tavaraa. Vastineeks tulikin sitten 5 jätesäkillistä roskiin heitettävää! Mitenniin mulla on ollu aivan helvetisti turhaa roinaa laatikoissa.. No, pääsee niistä ainakin eroon. Ja miten haluisin jo sisustaaaaan, tosin mun pienellä budjetilla hirveesti voi sijottaa mihinkään, IKEA vois olla kiva juttu kyllä nyt. Suunnittelin vähän niinkun ruskee/valkonen teemaa, sitte sinne tänne vaaleenpunasia yksityiskohtia 8) Se olis söpööö.
Palatakseni tohon mun sairasteluun, oon nähny kyllä mielenkiintosia unia, niistä sentään on jotain iloa ollu:D Tosin oon sitten eräästä nähny kans unia, mikä ei sitten ookkaan ehkä niin kiva. Pistää vaan olon sekavammaks. Äh. Yh. Pyh. Ei pitäis ajatella koko asiaa mutta minkäs teet..

You used to fill my days with your light
Where is it now, 'cause all we do is fight

Well, you treat me just a like another stranger

Eii, ei ei, en tiiä mikä sussa saa mut vittuuntumaan taas. Vasta viikonloppunahan mä nautin siitä miten silitit mua, yllätit mut hiipimällä mun taakse ja kietomalla kädet ympärille jne, jne, jne.. Ja nyt mua vituttaa. Miks, miks mä ikinä menin sekaantuun tällaseen, kun tiesin ettei tässäkään käy hyvin, ja että joudun näkeen sut melkein joka päivä vielä kuinka kauan.
Mä en kestä, mä mietin, sä kysyt päivän aikana ainakin viidesti mikä mua vaivaa, oonko surullinen, oonko kipee, mikä mua vaivaa, mieti nyt helvetti sitten. "Ei mulla mikään oo" sanon, enkä kato vahingossakaan sua silmiin. Mä haluaisin vaan huutaa, niin että sulta menee kuulo kokonaan, ja silti, mä haluan että sanoisit ne samat sanat niinkun syksyllä, toistaisin jokasen uudelleen ja uudelleen. Mä kaipaan sua.

You got me dreaming like a fool

Voi keksispä joku jo aikakoneen. Haluisin elää tän syksyn uudelleen. Ainakin osan päivistä. Mä tiedän että tää on ohi kohta, mä näin sen sun silmistä. Et sä katso mua enää takaisin kuten joskus. Mutta no, mä tiesin alusta asti että se tapahtuu jossain vaiheessa, ei vielä mutta tiiän että kohta. Ja mä ymmärrän kyllä, mä tiesin ettei mua oo tehty sua varten, vaikka sä aluks väititkin niin. Silti mä toivoin että niin vois ollakkin.
Väsyttää, pää on tukossa ja muutenkin niin kipee olo. Tääkin päivä kuluu hitaasti, haluun nukkua tai jotain mikä sais ajan kulumaan nopeemmin.
Mutta huomenna mennään kattoomaan sitä Tampereen kämppää ja luultavasti tekeen vuokrasopimukset=) Ihan vitun mahtavaaaa. Mulla olis jo sisustusintoa ja en malttais oottaaaa. Mahollisesti jo ensviikolla muuttoa:)

Take me to heaven and back in a second

Kyllä vitutti aamulla koulussa.. Tein 2 tuntia vaniljakastiketta, viimeset puol tuntia joudun vatkaan sitä käsin ja mun käsi tyyliin kuolee ja SE MENEE PILALLE -.- dshiocfjwpodsw musta tulee nii hyvä kokki. No joo, muuten kiva päivä kyllä=)
Ja piiuuuh voih, huominen on luultavasti vielä kivempi.. Saan tänne huomiseks taas ihanaa seuraa♥ En malttais vaan oottaaaaa. Oon vähän liikaa tässä ikävöiny. Plääh. Ärsyttävää. Mutta silti.
Jos tänään vaikka vielä raahautuis sinne lenkille ja tsilleeeeeen. Miumaumou. Kuittaaaaan.

So lost, so lost again

Ärsyttääääääää. Miten ihmisestä voi aatella samaan aikaan että vitun idiootti, kusipää, jne ja aah palvon maata jalkojes alla tuitui lässynlässyn. Vittu. Tällä hetkellä sellanen olo että tekis mieli unohtaa joka saatanan ikinen mies maailmasta. Mitä mä teen niiden kanssa, ihastun niihin, tiedän että koko jutusta ei tuu paskaakaan ja että mua tulee sattuun, jatkan silti, tadaa tässä ollaan. Vituttaa. No joo huomisesta en tiedä, silloin ois tarkotus nähtäillä yhtä herraa ja kattella millanen tyyppi se on.
En tiiä, alan ahistaan itteeni vaan enemmän kun pikkuhiljaa mies miehen perään on ruvennu osottaan kiinnostuksen merkkejä. Joo, luulis että se kohottais itsetuntoa kun huomaat olevas pidetty, mutta mua lähinnä oksettaa. Tuntuu että tulee vaan enemmän paineita ulkonäön suhteen, mietin että ei helvetti miltä mä taas näytän ja se ahdistaa, pelkään että ne näkee mussa jotain joka ei oo totta, jotain kuviteltua ja en tiiä, mä häpeän itteäni _niin_paljon_ että mua itkettää, parempaa sanaa en sille keksi, häpeä, häpeä, häpeä. Mua hävettää se miltä näytän. Mä haluaisin näyttää hyvältä niinkun muutkin, olla timmi ja sileäihoinen ja omistaa ihanat pitkät ehjät hiukset. Mä en kestä, mä en kestä, tää paine vaan kasvaa ja mua oksettaa, mun on pakko lähtee lenkille, pakko juosta tää oksetus pois, pakko juosta ja mä tiedän ettei tästä tuu taaskaan mitään, mua itkettää ja mä en syö huomenna, mä en saa, mä haluun piiloon kaikelta, mua oksettaa niin paljon.

Clean up the blood, it's sipping trough into my lungs because of you

Voi väsy. Viikko kulunu taas nopeesti mutta silti kaikki tuntuu jotenki kaukaiselta.
Mä huomasin taas kulkevani siinä kuplassa niinkun joskus. Teen kaiken automaattisesti, mitään ajattelematta niinkun joku robotti, kaikki vaan tapahtuu ja tapahtuu ja mä tuijotan eteeni tajuamatta että teen edes jotain.
Ja ahdistus. Se löysi mut tänään jotenkin taas. Mä kipusin sänkyyn lepään, ja siinä se oli. Kaikki tuntu kaatuvan päälle, mietin mitä mä teen mitä mä teen, mä en hallitse mitään mitenkään. Ja miten mä oksetankaan itteäni, pelkään sitä ihmistä joka tuijottaa mua peilistä enkä oo varma kuka se on. Mua pyörryttää ja oksettaa, haluisin nukkua nää ajatukset pois mutta pelottaa ettei ne katoa vaan vaanii mua aamuun asti ja iskee heti herätessä mieleen. Mä lupasin itelleni, mä selviän, mä jaksan, mä kestän, mutta miten mä voisin kun mua kuvottaa nähä oma peilikuva ja kaikki on niin inhottavaa.
Välillä mun mielessä välähti myös yhtäkkinen pelko, kaikki vaan häviää ympäriltä, kukaan ei enää välitä eikä kiinnosta kun oon niin järkyttävä ja helvetin kuvottava.
Äh ja kaikenlisäks mulla on vaan taas niin ikävä tota yhtä, ikävä kaikkee sitä hellyyttä minkä se antaa ja lämpöä ja pehmeyttä ja miten pyörryttävän sulosta kaikki on sen kanssa. Se vois herättää mut tästä paskasta olosta ehkä edes hetkeks.
Ainiin, ja siitä muuttojutusta. En siis ottanu sitä kämppää mistä puhuin, vaan ollaan muuttamassa siskon kans Tampereelle tän kuun aikana! Jännää. Uus alku ja kaikki, ihan jossain muualla.
Huomenna sitte äipällä käymään sun muuta, siinä se viikonloppu sitte taas onkin.

Ensi kertaa kuukausiin
sun viereesi jotenkin harhailin
Sinä minussa kiinni kun nukahdit
mä mietin miten kaukana ootkaan

Heräsin kun sä päätäni silitit
Pyyhit hiukset kasvoiltani niinkuin ennenkin

Sä oot silkkii mun sylissäni

Ja taas yks viikko takana. Menipä keittiöllä ollessa taas nopeesti. Olin tän viikon leivontavuorossa, eli tein ravintolaan patonkeja yms leipiä, ja auttelin kans Arttua, joka oli jälkkärivuorossa. Ja se oliki aika jees, tuli VÄHÄN maisteltua mutakakkuja, lättyjä yms kiisseleitä :DDD Mut siis olihan se pääruokaki mahtavaa.
 Koulun jälkeen oon ollu aina ihan poikki, on jääny vähä liikunta vähemmälle sen takia.. Pakko raahata ittensä taas tänään ja huomenna salille, sitte pitää taas pari päivää taukoo ja käydä lenkillä ja taas salilla yms. Tiiän että tuun oleen talvella ihan äärettömän väsyny ja ahdistunu jossen jo tässä vaiheessa rupee liikkuun. Syömisetki on menny miten sattuu, pakko taas ryhdistäytyä ja ruveta syömään kunnolla että jaksais.
 Ja miehet.. se ikuinen aihe josta on aina jotain sanottavaa.. Tällä hetkellä se, että niitä on LIIKAA. Tai no en nyt tiiä, siinä mielessä liikaa että se ainoo jonka haluaisin niistä muutamista jotka on viime aikoina osottaneet kiinnostusta, on lähes mahdotonta saada. Just sovittiin, ettei tietyistä syistä ruveta seurusteleen, vietetään vaan aikaa sillontällön toistemme kanssa ja ollaan lähekkäin ja tuitui plööäfghfh. Mut musta on ruvennu tuntuun että vietetään sitä aikaa yhessä liian harvoin. Kaipaan sen läheisyyttä, sen tuoksua, sen ihon tuntua, sen lämpöä, naurua, sitä miten ihanasti se kohtelee mua. Ja se tosiaan kohtelee mua ihanemmin ja paremmin kun kukaan koskaan.
Toisaalta tahon pysyäkkin niissä rajoissa, koska sillon tiiän ettei meidän välit tuu koskaan menemään pilalle, mutta toisaalta oon niin riippuvainen siitä kaikesta. Ehkä mun vaan pitää ryhdistäytyä ja keskittyä ihan kaikkeen muuhun sillon kun ei olla yhdessä, niin tää olis helpompaa. Tosin siinä mielessä vaikeeta että nään sitä joka päivä. Pakko vaan keksiä jotain ettei mee järki ja terveys tänkin asian takia. Huoh.