So lost, so lost again

Ärsyttääääääää. Miten ihmisestä voi aatella samaan aikaan että vitun idiootti, kusipää, jne ja aah palvon maata jalkojes alla tuitui lässynlässyn. Vittu. Tällä hetkellä sellanen olo että tekis mieli unohtaa joka saatanan ikinen mies maailmasta. Mitä mä teen niiden kanssa, ihastun niihin, tiedän että koko jutusta ei tuu paskaakaan ja että mua tulee sattuun, jatkan silti, tadaa tässä ollaan. Vituttaa. No joo huomisesta en tiedä, silloin ois tarkotus nähtäillä yhtä herraa ja kattella millanen tyyppi se on.
En tiiä, alan ahistaan itteeni vaan enemmän kun pikkuhiljaa mies miehen perään on ruvennu osottaan kiinnostuksen merkkejä. Joo, luulis että se kohottais itsetuntoa kun huomaat olevas pidetty, mutta mua lähinnä oksettaa. Tuntuu että tulee vaan enemmän paineita ulkonäön suhteen, mietin että ei helvetti miltä mä taas näytän ja se ahdistaa, pelkään että ne näkee mussa jotain joka ei oo totta, jotain kuviteltua ja en tiiä, mä häpeän itteäni _niin_paljon_ että mua itkettää, parempaa sanaa en sille keksi, häpeä, häpeä, häpeä. Mua hävettää se miltä näytän. Mä haluaisin näyttää hyvältä niinkun muutkin, olla timmi ja sileäihoinen ja omistaa ihanat pitkät ehjät hiukset. Mä en kestä, mä en kestä, tää paine vaan kasvaa ja mua oksettaa, mun on pakko lähtee lenkille, pakko juosta tää oksetus pois, pakko juosta ja mä tiedän ettei tästä tuu taaskaan mitään, mua itkettää ja mä en syö huomenna, mä en saa, mä haluun piiloon kaikelta, mua oksettaa niin paljon.