Sä oot silkkii mun sylissäni

Ja taas yks viikko takana. Menipä keittiöllä ollessa taas nopeesti. Olin tän viikon leivontavuorossa, eli tein ravintolaan patonkeja yms leipiä, ja auttelin kans Arttua, joka oli jälkkärivuorossa. Ja se oliki aika jees, tuli VÄHÄN maisteltua mutakakkuja, lättyjä yms kiisseleitä :DDD Mut siis olihan se pääruokaki mahtavaa.
 Koulun jälkeen oon ollu aina ihan poikki, on jääny vähä liikunta vähemmälle sen takia.. Pakko raahata ittensä taas tänään ja huomenna salille, sitte pitää taas pari päivää taukoo ja käydä lenkillä ja taas salilla yms. Tiiän että tuun oleen talvella ihan äärettömän väsyny ja ahdistunu jossen jo tässä vaiheessa rupee liikkuun. Syömisetki on menny miten sattuu, pakko taas ryhdistäytyä ja ruveta syömään kunnolla että jaksais.
 Ja miehet.. se ikuinen aihe josta on aina jotain sanottavaa.. Tällä hetkellä se, että niitä on LIIKAA. Tai no en nyt tiiä, siinä mielessä liikaa että se ainoo jonka haluaisin niistä muutamista jotka on viime aikoina osottaneet kiinnostusta, on lähes mahdotonta saada. Just sovittiin, ettei tietyistä syistä ruveta seurusteleen, vietetään vaan aikaa sillontällön toistemme kanssa ja ollaan lähekkäin ja tuitui plööäfghfh. Mut musta on ruvennu tuntuun että vietetään sitä aikaa yhessä liian harvoin. Kaipaan sen läheisyyttä, sen tuoksua, sen ihon tuntua, sen lämpöä, naurua, sitä miten ihanasti se kohtelee mua. Ja se tosiaan kohtelee mua ihanemmin ja paremmin kun kukaan koskaan.
Toisaalta tahon pysyäkkin niissä rajoissa, koska sillon tiiän ettei meidän välit tuu koskaan menemään pilalle, mutta toisaalta oon niin riippuvainen siitä kaikesta. Ehkä mun vaan pitää ryhdistäytyä ja keskittyä ihan kaikkeen muuhun sillon kun ei olla yhdessä, niin tää olis helpompaa. Tosin siinä mielessä vaikeeta että nään sitä joka päivä. Pakko vaan keksiä jotain ettei mee järki ja terveys tänkin asian takia. Huoh.