Viisi kesää mietin, uskaltaisinko, ja niin päätin silmäni aukaista

Juuh taidan tosiaan kohta lähtee sinne lenkille.. Kulta tuli aamusta kotiin, se oli ostanu meille berliininmunkit enkä voinu sanoo sille ei kun oli varta vasten ostanut.. Olin otettu mutta piti sitten ostaa ne pahimpaan mahollisimpaan aikaan.
heräsin n. tunti ennen kullan kotiintuloa unesta joka oli niin ahistava. Siinä törmäsin ystävääni, yhteen entisistä kämppiksistäni ja se oli laihtunu ihan hitosti. Samalla katoin itteäni ja huomasin miten mun maha leviää ja tunnen itteni järkyttäväks palloks, toisen seistessä ihanana ja laihana vieressä.  Herättyä tosiaan päätin etten syö, ja hetken päästä mulla onkin sokerilla kuorrutettu painajainen mahassa.
Ääääh en tiiä, tästä tulee päivä päivältä sekavampaa ja vajoon enemmän paskaan. Ite mä tän aiheutan, mä voisin lopettaa mutten halua.
Ainoo mitä mä haluan on onnistua uudestaan.