And I'm afraid of fall asleep

Oon unohtanu kirjottaa tänne aiheesta joka on vaivannu mua nyt muutaman viikon. Painajaiset. Näin niitä viikon putkeen, sitten oli pari päivää taukoa, lisää painajaisia, taas taukoa ja nyt viime päivinä lisää.  Ne on sekavia, pelottavia, ei ehkä näin valveilla ajateltuna niitä nimeäis painajaisiks, mutta tiiätte kyllä sen eron tavallisen ja painajaisunen välillä, se on se ahistava tunne. Ja sellanen on ollu lähes jokasessa unessa. Kerroin anopille millasia unia oon nähny. Anoppi osaa tulkita niitä, ja sen mukaan jotkut unet viittaa siihen että pelkään että mun ja kullan väliin tulee joku. Ja sen on kyllä totta, pelkään sitä välillä ihan hirveesti. Hassua miten se tulee unissa ilmi sellasissa asioissa mitkä ei mitenkään liity kyseiseen aiheeseen.

Viime yöltä muistan sellasen unen, missä kattelin kauhuleffaa. Siinä joku pikkupoika kai alko kiipeen puuhun tai jotain, sit sen sormia ja nahkaa alko repeillä ja jäädä kii siihen puuhun. Sen pojan äiti tai joku muu nainen oli siinä unessa, ja rupes hokeen että "ole kiltti ja lopeta, älä satuta sitä enää, mä teen mitä vaan, mitä vaan mutta lopeta" ja sit tajusin että se nainen oon mä itte. Eli se elokuva oli muuntunu mun uneks, ja joku ihme olento kidutti sitä poikaa. Sit se olento suostu lopettaan, mutta mä jäin sille jotenkin velkaa, ja lähin karkuun. Sit juoksin siitä huoneesta missä olin kattonu sitä leffaa toiseen huoneeseen, missä kulta oli kattomassa telkkaria. Ja muuta en oikeen muista.
Ennen tota unta näin jotain ihan tavallista unta, heräsin siihen kun kulta herätti mut ja kysy että näänkö jotain painajaista kun olin sätkiny unissani niin paljon. Niin ihana että se huolehtii tollasista. Olin kiitollinen että se herätti, vaikken sillä hetkellä painajaisia nähnykkään.
Buuhh,toivotaan ettei ens yönä tuu mitään hirveitä unia..